Thangna 4200m

Tänään heräsimme no7n klo 6.00 aikaan ja aamupala oli tilattu klo 7.00. Söimme rauhassa munakasta ja puuroa. Vitsailin Lakpa Sherpalle että missä lupaamasi auringonpaiste on. Satoi lunta. Lunta oli tullut pikkuhiljaa jo edeltävänä iltana. Lähdimme vaeltamaan kohti Tagnakia klo 8.00 aikaan ja vaikka keli ei ollut parhain oli mieli suhteellisen korkealla. Tuntui siltä että edetään vuorelle. Kulkemamme polku kulkee jokilaaksossa lähes keskellä vuoria. 2h vaelluksen jälkeen saavuimme teetuvalle jossa joimme minttuteetä. Lakåa istui toisessa huoneessa huusin hänelle kippis. Tunnelma oli hyvä. söimme jotakin keksin jäänteitä jota oli jäänyt rinkkaan. Lähdettiin jatkamaan vaellusta yltyvään lumisateeseen ja Oliver katosi toisen sherpan kanssa eteenpäin. Oliverilla oli kovat menohalut. Vaellettuamme noin tunti saavuimme vuoren rinteellä sijaitsevaan munkkiluostariin. Oliver ja toinen Sherpa oli myös siellä. Menimme sisään joka oli tyhjä. Lakpa sherpa antoi rahaa tipboxiin ja rukoili. Kävin itsekkin hakemassa laukkuni ja laitoin 60 rup sinne. En osannut rukoilla tai muuta, mutta kunnioitin paikkaa. Lähdimme liikkeelle jatkaakseen kohti kylää tulee väsymeen näköisiä kiipeilijoitä ja sherpoja vastaan jolla yhdellä oli reppuselässä vupristotautia sairastava sherpa. Kovaa kyytiä he ohi mennen kätteli Lakpaa ja jatkoi matkaa alas. Jatkoimme vaeltamista ja noin 30min päästää näimmekin kylän. Tuntui suhteellisen helpolta päivältä kun oltiin noustu 700m ylös. Jäimme ottamaan muutaman valokuvan isosta kivestä johon oli kirjoitettu welcome tagnak. Jatkoimme suoraan ja vasemma puolellamme kulki noin 1m korkea kivistä tehty muuri. Kun pääsimme 20m päähän ensimmäisestä talosta juoksee lapsia ja aikuisia huutaen ulos. Luulimme heidän leikkivän jotakin kunnen mas allamme rupesi liikkumaan todella paljon. Tuntui kuin olisi jäällä joka liikkuu ylös alas mutta nyt se liikkui myös sivuttain varmaan 30-50cm. Kivimuuri joka vieressä seisoimme sortui lähes päällemme ja hyppäsimme siivuun juuri ennen kuin se tuli päällemme. samalla katsoin edessä olevaa 2 kerrosta kivitaloa joka huojui kuin korttitalo ja ympärillä alkoi kauhea kuhina taloja sortui ympärillä jotkut enemmän ja toiset vähemmän. Kun järistys loppui kaikki oli kauhuissaan ja ihmeissään että mitä tapahtui. Tuli pakottava tarve kysyä Lakpalta pitäisikö auttaa tai tarkastaa onko joku jäänyt loukkuun. Kysyittiin Lakpalta onko meillä telttoja koska tuossa vaiheessa ei houkuttanut mennä näihin kiviloukkoihin. Kysyttiin myös satelliittipuhelimesta joka piti heillä olla matkassa. Tätä nimenomaista asiaa varmistettiin Rishiltä Kathmandussa. Järistyksen jälkeen tiedimme että voi tulla jälkijäristykdiä joten kokoonnuimme hetkeksi pohtimaan asiaa. Lakpan pyynnöstä jatkoille matkaa kohti kylän viimeistä tupaa jonka vieressä on kylän isoin 2 krs talo. Menimme teelle ravintolaan. Olimme kylmissään ja märkiä. Eteiseen tulee ilmeisesti äiti ja hänen lapsensa. Heidän talonsa oli mitä ilmeisesti sortunut. Pyysin heitäkin kamiinan ympärille lämmittelemään. Äiti repesi heti itkemään ja en pystynyt katsomaan heitä kunnolla silmiin. Teki pahaa heidän puolestaan. Tänne päästyämme alkaa kuulumaa Kharen suunnalta jyrinää ja sherpat huuta avalance eli lumivyöry. Lähdemme kaikki juoksemaan kovaa vauhtia karkuun takaisin sinne päin mistä olimme tulleet. Tunsin kuinka jaloissa alkoi polttamaan kun oli rinkka selässä ja oltiin 4200m korkeudessa. Tämän episodin oliver sai videolle. Tämän jälkeen oltiin joinin kanssa hieman eri paikasta kuin muut tai oikeastaan siellä suunnalla mistä oltiin tultu. Koko paikassa oli sumuista ollut koko päivän joten ympäristöä ei pystynyt hahmottamaan. Lähdimme muiden luokse ja jouni tokaisi että kiipeilut jäi tähän. Olimme jounin kanssa yhtä mieltä asiasta. Mikael sanoi ettei kannata hötkyillä kun ei tiedä muoden paikkojen tilannetta. Minun teki mieli kääntyä ja löhteä takaisin. Puimme hieman fleese takkia ym yllemme kun tuli kylmä. Jotakin pientä jälkijäristystä tuli. Oli surkeaa jatsoa ihmisten talojen sortuneen. Venäläiset rupesi pystyttämään telttaa ylemmäksi parempaan suojaan. Heidän johtajansa oli tietoinen paikoista koska oli käynyt täällä aikaisemminkin. Jonkin ajan kuluttua Lakpa sanoi että meidän isot tavarakassit oli viety sinne isoon 2krs taloon. Menimme sinne ja rupesimme heti pakkaamaan pakollisia tarvikkeita rinkkaan kuten lämmintä vastetta yms. Laitoimme joinin kanssa laukut valmiiksi käytävään ja otimme myös makuupusdit esille sänkyyn ja myös kypärät. menimme syömään lounasta viereiseen pienempää hieman turvallisemman oloiseen ravintolaan. Joimme ensin teetä paljon ja söimme. Tämän jälkeen kysyin Lakpalta että mennäänkö auttamaan paikallisia hän ja toinen sherpa sanoi että se on vaarallista. Kävelimme kylän keskelle ja näimme venäläisen operaattori miehen ja sain luvan soittaa vaimolleni Caritalle. Sovittiin muun porukan kanssa että hoidan puhelun ja kerron tilanteen jotta carita kertoo eteenpäin. Puhelimeen Carita vastasi yllättyneesti mutta iloisesti. Yritin kertoa nopeasti tilanteen että on sattununut masnjäristys ja olemme kunnossa. Olemme tagnakissa ja hänen mitäisi soittaa Miialle ja Mikaelin vaimolle Maarit Suviolalle sekä Karille joka toimii Aventuralla matkan järjestäjänä. Lopetimme puhelun pikaisesti. Tarjosimme rahaa puhelusta mutta venäläinen ei ottanut vastaan. Puhel7n jälkeen autoimme yhtä paikallista perhettä jolta oli sortunut talon pääty. Hän sahasi tukiparrua maata vasten ja menimme auttamaan häntä. Sahasin parrun loppuun ja hän vei sen taloon sisälle johon hakkasimme isolla kivellä ja lankulla parrun pönkäämään kattotuolia. Kysyimme onko hänellä nauloja näyttämällä vanhaa lankkua jossa oli 2 roustunutta naulaa. Hän yritti etsiä mutta olivan niin köyhiä ettei niitäkään löytynyt. Kysyimme myös vasarasta jota ei ollut mutta hän kaivoi metallisen kiilan joka kävi vasarasta. Hakkasimme Oliverin kanssa nauloja suoraksi. Naulasin myös tukipuun kattoparruun kiinni. He olivat kiitollisia ja tarjosivat teetä mutta olimme juuri juoneet joten kieltäydyimme kiltisti. Yritimme mennä päivälevolle isoon kuvitaloon mutta päätimme jounin kanssa mennä pienempään odottamaan dinneriä. Mikaelkin sanoi tulevansa kohta perässä. Söimme vihanneskeiton ja momoja ja kahvia päälle. Hetkeksi oli parempi olo. Lakpa oli saanut yhteyden Rishiin joka oli sanonut että kakkien pitää tulla alas. Lakpa kysyikin ruokapöydässä että halutaanko mennä vielä ylös. Nyt oli liian monta merkkiä miksei reissua kannattanut jatkaa. Tuvassamme oli tsekkejä kaksi pariskuntaa ja yksi mies joka oli palelluttanut varpaansa vuorella. Toisen pariskunna mies kärsi vuoristotautia ja oli saanut mukavalta saksalaiselta herralta Kallelta ödemiini lääkettä. Lunta oli kuulemaan mukaan enemmän 10 vuoteen. Ja sitä satoi kokoajan lisää. Lisäksi khareen menevä silta oli romahtanut. Tässä on vain yksi suunta ja se on kotiin. Päätimme jounin kanssa että emme jää isoon kivitaloon vaan tulemme tähän pieneen ravintolasn jossa sherpat myös nukkuvat. Tässä on vähemmän kiviä niskaan. Pelasimme hieman korttia paska housua ja oli mukava tunnelma. Pelin jälkeen osa sherpoista rupesi nukkumaan. Yritimme valvoa hieman ja sovittiin Kallen kanssa että pidämme kipinä vuoroa. Yritin nukkua hieman. Olin laittanut vaelluskengät niin että saan ne nopeasti vedettyä jalkaan. Juuri kun nukahdan noin klo 21  kuuluu huutoa out out. Herään ja laitan kengät jalkaan lähdemme juoksemaan ulos talosta. On pimeää ja otsalampun valoja välkyy kokoajan. Järistys ei ollut kovin suuri mutta säikäyttää kovasti. Menemme takaisin sisään ja kalle haluaa nukahtaa hetkeksi. Sidon kengät kunnolla jalkaan vaikka on kokoajan kylmä jaloista. Järistyksiä tulee uudestaan 23 aikaan ja 1-2 välillä. Talon päätyseinä on pullistunut ja sortuu vielä. Ravintolasta pääsee joko ravintolan ovesta tai pääovesta. Ravintolan lattialla nukkuu paikam pitäjä jolla on myös pieni 16kk lapsi. Yhden kertaa kun ryntäämme ulos unnenpöpperöisenä olemme astua perheen päälle. Lapsi itkee ja tunnelma on jo pitkään ollut jännittynyt. Ihmiset toivoo että vain pääsisi pois. Kirjoitan blogia 2:45 ja odotamme aamua.

Päivä 2

Nousin taas kipinään n. 5.00 aamuyöstä ja aamu alkoi pukkuhiljaa valkenemaan.
Aamulla näki todellisuudessa kuinka suuri vuori ravintolan takana on. Vuoren profiili oli kuitenkin sellainen ettemme pitäneet hirveän suurena vaarana sitä mutta Lakpa kertoi kuinka 6 vuotta sitten kharen suunnalla oleva jäätikköjärvi joka oli huuhdellut tämän vanhan kylän. Nyt kylää oli nostettu muutamalla metrillä. Tuollainen maanjäristys voisi murtaa järven ja se pääsisi tulemaan kylään. Tätä Lakpa varmaan tarkootto edellisenä päivänä kun huusi lumivyöry..
Söimme aamupalaa ja heti aamusta sovimme lakpan kanssa että ottaisi yhteyttä rishiin ja järjestäisi meille helikopterikyydin khatmanduhun. Lakpa ei ollut saanut yhteyttä ja cekkiläiset ystävämme kinnostui helikopterikyydustä myös kun osa heifän porukkaansa oli huonossa kunnossa. Venäläinen mies antoi meidän tai oikeastaan toisen nepalilaisen miehen soittaa helikopteri meille. Useiden heidän puhelimien ja sateeliittupuheluiden jälkeen hän sai tulattu 3henkilöä khatmanduhun a'3000$ ja chekit maksavat 5 hekilöä jokainen 300$ hinta oli ilmeisesti edullisempi kortilla kuin vakuutusyhtiöden kautta. Meillä on vakuutukset jola täytyy selvittää kotosuomessa. Ensi kopterriden piti tulla puolenpäivän n.klo 13 mutta dumu tul7 takaisin eikä ole päässeet hakemaan. Nyt uusi aika klo 17.00 ja 17.30 jälkeen kopterit eivat taas lennä. Lounaan jälkeen tuli maanjäristys ja kaikki juoksi taas ulos ja taloja romahteli lisää. Kun menimme kohti helikopteripaikkaa näimme kallen ryhmästä yhden naisen kaatuneet maanjäristyksestä ja löi päänsä samalla. Heidän ryhmån jäsrnet auttoi ja antoi paperia ja nosti naisen jalkoja ylös kun hänellä oli huono olo. Hetken jälkeen kalke ja heidän ryhmänsä jatkoi alas koteen. Oliverin piti lähteä alas ja kaikki serpat oli myös menossa. Kävimme kuitenkin sanomasa lakpalla että yhden serpoista pitää jäädä meidän kanssa siihen saakka kunnes helikopterilento tulee. Shiri jäi meidän kanssa. Serpat lähti alas kun olivat saaneet tipit taskuun..
Ranskalainen ja hollantilainen lähtivät ylös enen järistystä, joka pistää mietityttämään miksi. Everestin basecampistä ja ympäri luklaa helikopteri on kerännyt kuolleita. Aamulla luku oli 1400 ihmistä. Luku tulee kasvamaan vielä reilusti. Nyt toivotaan että päästään khatmanduhun ja jos tämä blogi on julkaistu olemme päässee lentokentän wifiin. Pyrimme saamaan yhteyden Aventuraan ja saada mahdollisesti lennot kotiin.

Seuraavana aamuna.

Helikopteri ei tullut sumun takia ja oma sherpammekin oli lähtenyt tai sitä ei ole eilisen jälkeen näkynyt. Eilen illalla varauduimme taas valmomaan yön ja nukkumaan ravintolassa. Onneksemme ravintolan putäjä oli saanut kharesta veljeltään ison teltan johon pääsimme nukkumaan heidän perheensä kanssa. Teltassa oli pieni lapsi. Nukuimme pitkästä aikaa kunnon yön. Jännä tunne kun maa elää allasi kokoaja vähän. Tänään helikopterin piti taas tulla klo 7.00 ja tässä odotellessamme kopteri tulee heti ja no problem sanotaan vaan. Klo 10.00 viimeisimmän tiedon mukaan sen pitäisi tulla. Päivällä saapuu aina pilvet joten jos kopteri ei saavu ennen niitä lähdemme kävelemään takaisin. Viestiä on lähetetty täältä koteen josta se on mennyt eteenpäin.
Venäläisetkin ovat päättäneet jättää leikin kesken ja palata suuren lumimäärän takia.